Saankos luvan muistela : novellia ja tarinaa Meänmaasta -

Bengt Pohjanen Meänmaan tavasta kertoa: "Met muistelemma, emmä niinkhään kerro. Met muistelemma tapahtumia, hilheitä ja osia pitkästä muistista, girijasta. Joka unohtaa esivanhemmat, unohtaa tulevaisuutensa. Histooria oon rakenetun elämän muistelua. Joka ei tiä mistä hään tullee, ei tiä mihinkä hään oon menossa. Muistelut oon tieviittoja. Kertojat minun meänkielisessä kontekstissa ei koskhaan keksinheet tyhjästä. Met aattelemma niinku Platon: tarina pittää syntyä anamnesista, muistosta, joka saapi skian, varjon, joka muistelemisen hetkelä luopi eikonin, kuvan ja alitheian, toen. Semmosta tarinoittijaa ja tarinaa ei saa eppäilä. Kieli oon tärkeä. Jos tappelu oon meänkielelä tapahtunnu sen häätyy meänkielelä selittää. Kieli oon sielun sormenjälki ja jos kieli kuolee niin kuolee väki ja saman tien mailmankaikkeus ikusesti."Bengt Pohjanen om den tornedalska berättartraditionen: "Vi drar oss till minnes. Vi följer Platons schema för en riktig berättelse: Det finns ett minne (anamnesis), som blir en skugga (skia), som i berättarstunden blir en bild (eikon) som blir alitheia (sanning).